Junior Handlerissa Oton kanssa

Sunnuntaina 14.2 olin Oton kanssa Niihaman hevosmaneesissa junior handlerissa. Odotus oli pitkä, ja kaiken odottelun jälkeen kehää siirrettiin vielä kahdellakymmenellä minuutilla! Pitkän, kylmän odottelun jälkeen meitä vihdoin pyydettiin kehään. Meidän lisäksi kehään asteli tumma cockerspanieli, ruskea espanjanvesikoira, ja australianpaimenkoira. Kohta neljä koirakkoa oli asetettu järjestykseen; 1. espanjanvesikoira, 2. tolleri, 3. cockeri, 4. aussie. Otto oli siis toinen!!! Ja antoisat olivat palkinnotkin,kaksi rasiaa best in kotoisa koiran tuoreateriaa, 15 kpl Hubert possunkorvia, 150 g Hubert possunherkkua, ja Oton värinen Karlie Dog Toy- lelukoira. Ei kyllä turhaan tultu!
Eilen tiistaina 16.2 olimme agilitytreeneissä kana-areenassa. Treenit alkoivat jo klo 17, joten myöhästyimme n. puolituntia. Pääsimme kuitenkin hyvin mukaan. Ensimmäisenä harjoiteltiin aita-harjoituksia, sitten aita, putki, aita, a-este -pätkä. Seuraavaksi harjoiteltiin keppejä, putki, kepit, aita, aita, puomi ja aita. Viimeisenä mentiin vielä keppejä, aita, kepit ja putki. Treenit menivät erinomaisesti, ja Inka nautti:)

Iloa ja surua eläinten keskellä

Tiistaina oli tuttuun tapaan agility. Teimmme monenlaisia harjoituksia, helpompia, ja vähän vaikeampia. Ensimmäinen harjoitus koostui pelkistä aidoista. Tarkoitus oli harjoitella aidalta siirtymistä toiselle. Toisessa harjoituksessa oli jo enemmän esteitä, putki, puomi, aita, aita ja a-este. Toiseksi viimeisimmässä harjoituksessa mentiin ensin pelkkiä keppejä, sitten otettiin alkuun myös putki. Viimeisessä harjoituksessa treenattiin ainoastaan rengasta, ja onnistui mahtavasti! (Kepit tosin vaativat vielä melkoien paljon töitä..:)

Torstaina Urho-gerbiili poistui "laumastamme". Olin tarkastamassa sen terraarioa, (jossa sen seurana on myös kolme muuta poikaa) pöyhin puruja, mutta mitä seasta paljastuikaan? Gerbiilin karvaa! Kauhuissani hälytin veljeni ja isäni paikalle, ja aloimme kaivaa. Ensin ei löytynyt oikeastaan mitään, ja isäni sanoi;"Nyt te huijaatte, eihän täällä ole mitään!" Mutta oli siinä pahasti väärässä. Pian löysimme kuolleen gerbiilin, Urhon. Otin sen käteeni mutten itkenyt. Gerbiili oli ihan kivi kova. Sitten pokkani petti. Rupesin itkemään. Ajattelin että sunnuntaista tulisi elämäni hirvein ystävänpäivä. Ainakaan Urhon ei enää tarvitse kärsiä tai tuntea kipua, ajattelin, ja se ajatus paransi vähän mieltäni.

Lauantaina lähdimme Kangasalan Vahderpäähän Pirkanmaan Nuuskujen ulkoilutapahtumaan. Inka tykästyi pieniin labbis-pentuihin, mutta isoille innokkaille uroksille se teki selväksi kuinka lähelle itseään se salli niiden tulla. Tapahtumassa tarjottiin pää,-ja jälkiruoat, lopuksi oli myös kokous. Myös kiertopalkinnot jaettiin, ja arvatkaas kuka vuoden näyttelykoira oli? Otto!!!