Paras nimipäivä ikinä

Tänään meille saapui iki-ihana Siipiveikon Täyttä Ruutia, eli tollerinpentu "Ruuti". Inka otti tämän heti kaverikseensa, mutta Otto murisi jo alkutekijöillään, lopulta kuitenkin sopeutui kaveriin.

Illalla lähdin Mäntykallion koulun pihassa olevaan match-showhun Inkan ja Oton kanssa. Tilanne näytti aika epätoivoiselta Oton kannalta, sillä se vain vinkui ja näytti olevan aivan sekaisin Ruutista. Koulun pihassa annoin Inkan ystävälleni (sillä hänen oli tarkoitus esittää koiraani) ja menimme ilmoittautumaan. Pian kaikki lapsi+koira-kisaan ilmoittautuneet kutsuttiin kehään. Minun ja kaverini lisäksi kehään tuli vain yksi koirakko! Ravattiin ympäri, juostiin edestakaisin ja vihdoin meidät käskettiin riviin. Kolmannen palkinnon sai welsh corgi, toinen palkinto ojennettiin ystävälleni ja Inkalle, ja ensimmäinen palkinto annettiin MINULLE JA OTOLLE!! Tulimme innoissamme pois kehästä, ja kohta jo seuraavat kehät alkoivatkin. Harmillisesti isojen ja pienien koirien kehät menivät päällekkäin, joten itse en nähnyt Inkan suoritusta. Pian astuimme molemmat ulos kehistämme, punaiset nauhat hihnoissa heiluen. Inka sijoittui pienissä punaisissa neloseksi, Otto isoissa ykköiseksi. Minua pyydettiin vielä maksuttomaan söpöin koira-kisaan, ja tottakai kannatti suostua pyyntöön! Otto olikin toisiksi söpöin koira! Viimeisenä vuorossa oli best in show. Mahtava tuuri;Otto oli 1.,eli oli koko match-shown voittaja!!! Otto todisti, että vaikka huonoilla fiiliksillä lähtee, voi mahtavilla tulla kotiin. :)

Metsälenkillä Inkan ja Oton kanssa

Eilen päätin lähteä koirien kanssa metsään lenkille. Aluksi oli hankalaa saada kaksi temppuilevaa koiraa kulkemaan nätisti, mutta lopulta onnistuin, ja pääsimme tutulle rantapolulle. Inka sai juosta vapaana, mutta Otto sai alkumatkasta tyytyä kulkemaan hihnassa. Hyvän tovia kuljettuamme pääsimme puiden suojaan metsään, joten Otonkin voi päästää irti (hihna kaulassa, varmuuden vuoksi!). Metsässä oli onneksi polku, ja sen loputtua syviä askeleita, sillä niin suuressa lumimäärässä olisi ollut raskasta tarpoa! Lenkin keskivaiheilla pidimme pienen tauon. Taskussani oli nappulapussi, joten en jättänyt hyödyntämättä sitä. Käskin Oton ja Inkan istumaan vierekkäin, sillä aijoin kuvata niitä. Kuvasta tuli aika hauska, ja molemmat palkittiin (Otto tosin makasi istumisen sijaan...) Sitten vuorossa oli pelkkä istuminen. Inkalta se sujui helposti. Kun Inka sai palkkion, Otto istui ilman käskyä. Ajatteli varmaan;" jos kerran toikin sai istumisesta palkan, nii kyl munkin tarvii saada!" Kaikenkaikkiaan lenkki oli ollut tosi kiva, paitsi ehkä Otolle lopussa;kuka nyt tahtoisi, että turkissa roikkuu nyrkin kokoisia lumipalloja???

Junior Handlerissa Oton kanssa

Sunnuntaina 14.2 olin Oton kanssa Niihaman hevosmaneesissa junior handlerissa. Odotus oli pitkä, ja kaiken odottelun jälkeen kehää siirrettiin vielä kahdellakymmenellä minuutilla! Pitkän, kylmän odottelun jälkeen meitä vihdoin pyydettiin kehään. Meidän lisäksi kehään asteli tumma cockerspanieli, ruskea espanjanvesikoira, ja australianpaimenkoira. Kohta neljä koirakkoa oli asetettu järjestykseen; 1. espanjanvesikoira, 2. tolleri, 3. cockeri, 4. aussie. Otto oli siis toinen!!! Ja antoisat olivat palkinnotkin,kaksi rasiaa best in kotoisa koiran tuoreateriaa, 15 kpl Hubert possunkorvia, 150 g Hubert possunherkkua, ja Oton värinen Karlie Dog Toy- lelukoira. Ei kyllä turhaan tultu!
Eilen tiistaina 16.2 olimme agilitytreeneissä kana-areenassa. Treenit alkoivat jo klo 17, joten myöhästyimme n. puolituntia. Pääsimme kuitenkin hyvin mukaan. Ensimmäisenä harjoiteltiin aita-harjoituksia, sitten aita, putki, aita, a-este -pätkä. Seuraavaksi harjoiteltiin keppejä, putki, kepit, aita, aita, puomi ja aita. Viimeisenä mentiin vielä keppejä, aita, kepit ja putki. Treenit menivät erinomaisesti, ja Inka nautti:)

Iloa ja surua eläinten keskellä

Tiistaina oli tuttuun tapaan agility. Teimmme monenlaisia harjoituksia, helpompia, ja vähän vaikeampia. Ensimmäinen harjoitus koostui pelkistä aidoista. Tarkoitus oli harjoitella aidalta siirtymistä toiselle. Toisessa harjoituksessa oli jo enemmän esteitä, putki, puomi, aita, aita ja a-este. Toiseksi viimeisimmässä harjoituksessa mentiin ensin pelkkiä keppejä, sitten otettiin alkuun myös putki. Viimeisessä harjoituksessa treenattiin ainoastaan rengasta, ja onnistui mahtavasti! (Kepit tosin vaativat vielä melkoien paljon töitä..:)

Torstaina Urho-gerbiili poistui "laumastamme". Olin tarkastamassa sen terraarioa, (jossa sen seurana on myös kolme muuta poikaa) pöyhin puruja, mutta mitä seasta paljastuikaan? Gerbiilin karvaa! Kauhuissani hälytin veljeni ja isäni paikalle, ja aloimme kaivaa. Ensin ei löytynyt oikeastaan mitään, ja isäni sanoi;"Nyt te huijaatte, eihän täällä ole mitään!" Mutta oli siinä pahasti väärässä. Pian löysimme kuolleen gerbiilin, Urhon. Otin sen käteeni mutten itkenyt. Gerbiili oli ihan kivi kova. Sitten pokkani petti. Rupesin itkemään. Ajattelin että sunnuntaista tulisi elämäni hirvein ystävänpäivä. Ainakaan Urhon ei enää tarvitse kärsiä tai tuntea kipua, ajattelin, ja se ajatus paransi vähän mieltäni.

Lauantaina lähdimme Kangasalan Vahderpäähän Pirkanmaan Nuuskujen ulkoilutapahtumaan. Inka tykästyi pieniin labbis-pentuihin, mutta isoille innokkaille uroksille se teki selväksi kuinka lähelle itseään se salli niiden tulla. Tapahtumassa tarjottiin pää,-ja jälkiruoat, lopuksi oli myös kokous. Myös kiertopalkinnot jaettiin, ja arvatkaas kuka vuoden näyttelykoira oli? Otto!!!

Kyläilyä ja agilitya

Aikaisemmin tapahtunutta; Menimme viime viikonloppuna mummulle Tampereelle, koska iskällä oli tolleriyhdistyksen kokous Salossa. Ottoa ei otettu mukaan, joten Inka pääsi matkaan yksistään. Yön se joutui olemaan kodinhoitohuoneessa, ensimmäinen yö menikin hyvin, mutta seuraava olikin toinen asia. Inka alkoi vinkua, ja isäni luuli että sillä on pissahätä, joten vei sen ulos. Kohta vinkuna jatkui, ja hän haki koiran omaan huoneeseensa. Inka käytti tilaisuuden hyväkseen, ja hyppäsi isäni viereen nukkumaan. Oli nukkunut koko yön ihan hiljaa, ettei kukaan ottaisi sitä pois!!!
Ja lähemmin tapahtuneet; Tiistai-iltana olimme jälleen kerran kana-areenalla. Pääsimme tällä kerralla ohjaajamme kyydillä sinne. Treenit menivät kohtuullisen hyvin, ainakin paremmin kuin viimeksi. "Radat" olivat seuraavanlaiset; aita-puomi-aita, a-este-rengas-pituus, aita-keinu-aita-putki ja kepit-aita. Harjoitusten jälkeen Inka näki Tinkan, ja pitihän heti alkaa murisemaan. Oli muka niin pelottava iso valkoinen...

Agilityä ja gerbbutappeluita

Tiistaina olimme agitreeneissä kana-areenalla. Inka on tyypillinen terrieri, joten jos se on ei-huvita-tuulella, sehän ei silloin tee yhtään mitään. Tiistaina Inka oli juuri sellaisella päällä. Esim. alkeiskäskyt istu ja sivulle eivät olisi millään huvittaneet sitä.
Seuraavana yönä heräsin keskellä yötä, ja huomasin, että kaksi gerbiiliämme tappelivat. Toisen häntää oli pureskeltu, ja takapää oli ihan veressä. Nämä erotettiin, ja toinen jouduttiin laittamaan "vara-asuntoon". Onneksi Muru-gerbiilin haavat eivät olleet pahat, ja aika varmasti se selviää:)

Hauskaa aktivointia

Inka oli tänään vähän tylsistynyt, joten keksin sille vähän tekemistä. Etsin noin viisi erikokoista- ja laista purkkia, ämpäreitäkin otin muutaman. Sitten hain nappuloita, (myös nakit tai muut herkut kelpaavat) ja laitoin sattuman varaisessa järjestyksessä ne purkkeihin, en kuitenkaan ihan kaikkiin. Temppu on sitä vaikeampi, mitä enemmän purkkeja on, ja mitä vähemmän makupaloja. Jos samalla omistajalla on useampi kuin yksi koira, kannattaa toiset koirat sulkea muuhun huoneeseen siksi aikaa, että yksi koira saa etsiä rauhassa namit. Tämä temppu on hauska, kannattaa kokeilla!!!

Koiratreeneissä kanalassa

Eilen oltiin agilitytreeneissä Längelmäen Kana-areenalla. Vaikka taukoa oli ollutkin monta kuukautta, harjoitukset menivät kiitettävästi. Inkan vuoro oli ensimmäisenä, neljän esteen pätkä oli kohtuullisen helppo, varsinkin kun Inka osasi nämä esteet, aita, keinu, putki ja aita. Tauoilla Inka otti rennosti, se nukkui takkini sisällä! Toisella vuorolla harjoiteltiin jo viiden esteen sarjaa, puomi, aita, aita, putki ja a-este. Tässä oli enemmän haastetta, sillä ensimmäisellä kerralla Inka hyppäsi puomin päältä alas, ja oli niin innoissaan, että ei aina "ehtinyt" pysähtymään sinisellä kontaktipinnalla. Kolmannella vuorolla mentiin neljän esteen sarjaa, aita, kepit, aita ja rengas. Rengas ja kepit vaativat vielä jonkin verran harjoitusta, ettei kisoissa käy sitten niin että Inka jättää puolet kepeistä väliin, tai juoksee renkaan ali. Viimeisenä Otto meni muutamia esteitä, ja innolla menikin! Kertaakaan se ei edes yrittänyt lähteä karkuun! Treenien loputtua ilmoittauduin agilityryhmään, joten vielä hauskoja treenejä riittää..!

"Villiä melskettä,helinää,helskettä..."

Tänään oli vähän "erikoinen"päivä. Inka oli ihmeissään, kun pihalta tullessa kotona oli kokonainen lauma tollereita, sekä kaksi kettistä. Ja mikä hirveintä, ne oli pistetty hänen ja Oton omalle häkkialueelle! Sitä ärsytti, kun se ei päässyt suojelemaan omaa pesäänsä, niinpä se päätti murista häkin ulkopuolelta. Kohta koko lauma alkoi murista, kukin omalla äänellään, joten se ei ollut kovin suloäänistä. Pian koirat saatiin kuitenkin rauhoittumaan, ja vieraat pääsivät kahvipöytään. Tosin minä ja kaverini (joka oli myös tullut meille) menimme ensin katsomaan gerbbuja. Hänelläkin on näitä hauskoja pikkujyrsijöitä, joten kertoi vähän gerbiilinäyttelyistä. Kun menimme alas syömään, keksimme pelata pleikkaa. Vieraat, eli Oton kasvattajat lähtivät, sitten keksimme katsoa vielä elokuvan "Pentujengi ja joulupentu". Elokuvan jälkeen kaverini oli lähdettävä jo kotiin. Että päivä olikin hurahtanut nopeasti!!!

Hauskaa uutta vuotta!

Viime vuonna ehti tapahtumaan monenlaista. Olimme starttileirillä Asikkalassa alkukesästä, samoihin aikoihin alkoivat toko- ja agilitytreenit. Mätsäreitäkin tuli käytyä. Pitkän tauon jälkeen Mikkelin KV-näyttelykin tuotti tulosta, vaikka tuomari olikin pelottava. Kauniin ulkomuodon ansiosta Inka sai ensimmäisen EH:n! Tavoitteena tänä vuonna olisi päästä kilpailemaan, joko agilityssä tai tokossa. Tänä vuonna korkeintaan epävirallisiin, sillä kova työ on vielä niihinkin..:) Otonkin kanssa on tulossa vilkas vuosi, aiomme nimittäin käydä ahkerasti junior handlereissa, kuka tietää vaikka menestystäkin tulisi, ja pari pokaalia...